Koneen turvavnopeus on yksi kuumimpia kysymyksiä, joita teknisestä turvallisuudesta vastaavat kuulevat kentällä. Yleisiä arvoja kyllä löytyy – mutta koneen todellinen turvallisuus perustuu riskienarviointiin ja riskien poistamiseen tai pienentämiseen.
Työnantajan tulee huolehtia, että työntekijän käyttämät koneet ovat turvallisia käyttäjilleen. Mutta uutta konetta hankkiessaan – mistä työnantaja tietää, että kone on turvallinen ja kaikki turvallisuusasiat on huomioitu? Entä miten hän varmistuu siitä, että jo käytössä oleva kone on turvallinen käyttäjälle?
Joka kevät tapaturmatilastot täyttyvät samankaltaisista tapahtumista: klapikoneet nappaavat sormia, koneiden liikkuvat osat tarttuvat vaatteisiin ja teollisuudessa tapahtuu vakavia, jopa kuolemaan johtavia onnettomuuksia. Kolmen askeleen prosessi voisi estää nämä turmat.
On alkamassa sairaaloiden painajaiskausi. ”Kevät tuo irtosormet”, kuten eräs käsikirurgi totesi lehtijutussa. Klapikoneilla sattuinessa onnettomuuksissa työtapaturmissa työnantaja ja/tai työnantajan edustajat on tuomittu vähintään sakkoihin työtapaturmasta. Miksi konevalmistaja ei lähtökohtaisesti tee turvallisia koneita?
Johdon tieto tulee kuitenkin olla heille sopivassa muodossa. Se ei voi olla pelkkä löydettyjen riskipisteiden lista, sillä jos et itse pysty tekemään päätöksiä Excel riskipistelistan perusteella, ei se ole helpompaa johdollekaan. Puhumme tiedon rikastamisesta.