Samat vaatimukset – toteutuuko sama valvonta?

Logbullet-pienmetsäkoneen tapaus herättää kysymyksiä. Keskustelu on tiivistynyt kuormatilan etusermin korkeuteen, vaikka viranomaisen mukaan päätös perustui useiden puutteiden kokonaisuuteen. Valmistaja taas katsoo, että sermin korottaminen kasvattaisi kaatumisriskiä.  Suomessa viranomainen puuttui tähän, mutta onko kyse ”Samat vaatimukset – toteutuuko sama valvonta?”

Nämä alkulauseet on poimittu median tiedotteista ja uutisissa puhutaan myös että Ruotsista tai muista maista tuotuja koneita saa tuoda maahan vapaasti.

Huomio on olennainen, mutta ilmaisu ”ulkomailta saa tuoda vastaavia koneita” vaatii yhden täsmennyksen: kyse ei näyttäisi olevan ulkomaisille koneille annetusta oikeudellisesta poikkeuksesta. Kyse on pikemminkin tuotekohtaisen ja jälkikäteisen markkinavalvonnan aiheuttamasta epäsymmetriasta.

Metsälehden jutusta syntyy vaikutelma, että myyntikielto perustuu ennen kaikkea kuormatilan etusermin korkeuteen. STM:n myöhemmin antaman vastauksen mukaan päätöksen perusteena oli kuitenkin useita turvallisuus- ja dokumentaatiopuutteita. Viranomainen mainitsi muun muassa kaatumiselta, putoavilta esineiltä ja koneen osumilta suojaavat rakenteet, sermin korkeuden, tahattoman liikkeellelähdön estämisen sekä käyttöohjeiden ja vaatimustenmukaisuusasiakirjojen puutteet. Valmistaja puolestaan on perustellut matalaa rakennetta sillä, että sermin ja nosturin korottaminen nostaisi painopistettä ja voisi lisätä kaatumisriskiä. Julkisista tiedoista ei voi vielä päätellä, kumpi tekninen kokonaisarvio on oikea ilman valmistajan riskinarviointia, laskelmia, testituloksia ja STM:n päätöksen koko perustelua.

Vaatimustenmukaisuus vai vaatimustenmukaisuusolettama?

Keskeinen oikeudellinen ero on standardin ja lainsäädännön välillä. Koneen on täytettävä koneita koskevat olennaiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset (EHSR-vaatimukset tekniselle koneelle). Yhdenmukaistetun standardin käyttäminen on yleensä vapaaehtoista, mutta standardin mukaisuus antaa niin sanotun vaatimustenmukaisuusolettaman. Valmistaja saa käyttää myös standardista poikkeavaa ratkaisua, mutta tällöin sen on pystyttävä teknisellä aineistolla osoittamaan, että saavutettu turvallisuustaso on vähintään vastaava. Pelkkä toteamus siitä, ettei standardi ole pakottava, ei siis vielä ratkaise asiaa valmistajan hyväksi. Julkisista lähteistä on tosin annettu ymmärtää, että valmistaja on täydentänyt ohjeistustaan ja dokumentointiaan asiasta nousseen julkisuuden myötä.

Koneasetus EHSR-vaatimukset ovat asetuksen turvallisuusvaatimuksia. Niihin tulisi vastata Kyllä täyttää tai EI sovelleta tähän tuotteeseen. Juridinen peruste ja rikosoikeudellinen vastuu. Standardilla ei ole tätä ”painoarvoa” ja hyvä niin.

Samat EU:n koneturvallisuusvaatimukset koskevat lähtökohtaisesti suomalaisia, ruotsalaisia ja virolaisia valmistajia. Myös EU:n ulkopuolelta, esimerkiksi Kiinasta, tuotavan koneen on täytettävä vaatimukset, ja maahantuojalla on velvollisuus tarkistaa muun muassa CE-merkintä, vaatimustenmukaisuusvakuutus, ohjeet ja teknisen dokumentaation olemassaolo. EU- tai ETA-alueen sisältä koneen Suomeen toimittava yritys on oikeudellisessa terminologiassa yleensä jakelija eikä maahantuoja, mutta silläkin on tarkastus- ja yhteistyövelvollisuuksia.

Vaatimustenvastaisuus vai ?

Käytännön ristiriita syntyy siitä, ettei koneita yleensä ennakkohyväksytä tai tarkasteta. Valmistaja arvioi ja vakuuttaa itse tuotteen vaatimustenmukaisuuden, minkä jälkeen viranomainen valvoo markkinoita jälkikäteen. Siksi yksi Suomessa valmistettu malli voidaan tutkia perusteellisesti ja asettaa myyntikieltoon samalla, kun hyvin samankaltainen ulkomainen tuote pysyy markkinoilla, koska sitä ei ole vielä tutkittu tai siitä ei ole tehty ilmoitusta. Tämä ei tarkoita, että ulkomainen kone olisi viranomaisen mielestä hyväksytty tai että sen myynti olisi lopullisesti laillista. Suomen viranomainen voi ryhtyä myös siihen kohdistuviin toimiin, jos se osoittautuu vaatimustenvastaiseksi.

Myös julkisuudessa mainittuun standardinumeroon liittyy ilmeinen epäselvyys. ISO:n oman kuvauksen mukaan ISO 6814:2009 käsittelee metsäkonetyyppien termejä ja luokittelua. Varsinainen metsätyökoneiden yleisiä turvallisuusvaatimuksia käsittelevä standardi on ISO 11850:2011, ja saatavilla olevassa standardiaineistossa sermin korkeutta koskeva vaatimus liittyy juuri tähän standardiin. Siksi jossain uutisissa käytetty viittaus ISO 6814:ään näyttää vähintään epätarkalta. Tämä ei itsessään kumoa viranomaispäätöstä, mutta päätöksen perusteluissa standardiviittausten täytyy luonnollisesti olla täsmällisiä, mutta kyse saattaa olla painotalon virhe.

Tapauksen oikeudellisesti ja teknisesti kiinnostavia kysymyksiä ovat:

1. Onko valmistaja osoittanut, että matala sermi yhdessä koneen muun rakenteen kanssa antaa standardiratkaisua vastaavan kokonaisturvallisuuden?
2. Onko STM arvioinut ”tasapainoisesti” sekä kuorman tunkeutumisriskin että sermin ja nosturin korottamisesta mahdollisesti aiheutuvan kaatumisriskin?
3. Ovatko kieltopäätöksessä mainitut muut puutteet todellisia ja olennaisia vai korjattavissa ilman koko tuotteen myyntikieltoa?
4. Kohdistaako viranomainen valvontaa johdonmukaisesti myös markkinoilla oleviin teknisesti vastaaviin ulkomaisiin koneisiin?

Hallintolaki edellyttää viranomaiselta tasapuolisuutta, puolueettomuutta ja oikeasuhtaisuutta. Jos viranomaisella on tiedossa teknisesti samanlaisia ulkomaisia tuotteita, mutta niitä ei tutkita tai niihin ei kohdisteta vastaavia toimia, asetelma voi muodostua kilpailuneutraliteetin ja yhdenvertaisen kohtelun kannalta ongelmalliseksi. Toisaalta se, ettei kilpailijan tuotetta ole vielä tutkittu, ei oikeudellisesti tee suomalaisesta tuotteesta vaatimustenmukaista.

Lopputilanne on silti: kotimaiselle koneelle on annettu sitova, tuotekohtainen myyntikielto, mutta samankaltaisia ulkomaisia koneita voi käytännössä edelleen päästä Suomen markkinoille, kunnes niiden vaatimustenmukaisuus tutkitaan. Kaupallisesta näkökulmasta tilanne näyttää ”kotimainen kielletty, ulkomainen sallittu” -asetelmalta. Oikeudellisesti ulkomaiset tuotteet eivät kuitenkaan ole automaattisesti sallittuja, vaan ne voivat olla vain vielä valvomatta.

Mitä tulevaisuudessa tapahtuu?

Tämän tapauksen jatkoa puidaan vielä ja en lähde arvuuttelemaan lopputulosta. Vastakkainasettelu Yrittäjä vastaan ”sääntely” on kyllä haastava yhtälö. Jonkun kohdalle vai tulee näitä tapauksia, kun kaikkia ei voida tutkia.

Isossa kuvassa koneiden tekniseen turvallisuuden vaatimukset lisääntyvät. ns koneKyber ja paljon puhuttu CRA tulevat 2027, Koneasetus ns koneKyber heti Tammikuussa ja CRA Joulukuussa 2027. Nämä tuovat mukanaan myös elinkaaren aikaisen turvallisuuden hallintavelvoitteen.

Suurin osa kone- ja laitevalmistajista on vielä ymmällään, mitä tulee tapahtumaan. Lisääkö viranomainen valvontaa tai onko viranomaisella valvontaresursseja tähän? Ei varmasti ole resursseja, ja harvoilla on edes osaamista. Juridisien vastuiden osoittaminen on haasteellista, koska ei ole olemassa dokumentaatiota, joten joku varmasti tulee joutumaan esimerkiksi, samalla tapaa mitä tässä artikkelissa käsiteltiin..

Kun puhumme koneen teknillisestä asiakirjoita, taloudellisen toimijan kohdalla kyse on myös riskeihin varautumisesta.  Kestääkö teidän toiminta sen, että viranomainen puuttuu toimintaanne ja jopa antaa myyntikiellon tuotteillenne?

Lopuksi

Uusi koneasetus tekee selväksi, että tekninen turvallisuus ei ole enää asia, jonka voi sivuuttaa tai hoitaa ”jotenkin”. 

Pienille suunnittelutoimistoille tämä on haaste – mutta samalla mahdollisuus. Kun turvallisuus hoidetaan ammattimaisesti ja läpinäkyvästi, asiakkaan luottamus kasvaa, kilpailukyky paranee ja uutta liiketoimintaa syntyy. 

Step2Safety auttaa tekemään tästä todellisuutta.