Hiljattain Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi lastinkäsittelyalalla toimivan yhtiön 8 000 euron yhteisösakkoon ja työnjohtajan päiväsakkoihin. Tapaturma sattui yrittäjänä toimineelle henkilölle, mutta silti tuomio kohdistui työnantajaan. Tapaus opetti, että vastuu työturvallisuudesta ja turvallisesta työympäristöstä on aina työnantajalla. On myös huomionarvoista, että työntekijöiden ohjeistus ei riitä, jos vaarat voidaan poistaa teknisin toimin.
Uusi koneasetus 2023/1230/EU nostaa teknisen turvallisuuden vaatimustasoa entisestään. Samalla se tekee näkyväksi erään ryhmän, jota ei usein ensimmäisenä nosteta esille: pienet, 1–5 hengen suunnittelu- ja insinööritoimistot. Miten pienet toimistot voivat pärjätä kilpailussa ja erottua edukseen?
Työnantajan tehdassalin turvallisuus koostuu työturvallisuudesta ja koneiden teknisestä turvallisuudesta. Haaste koneiden turvallisuuden osalta on, että miten tiedät, todennat, auditoit tai varmistat, että koneiden turvallisuus täyttää vähintään minimivaatimukset, kun toimittajia, tekijöitä on hyvin suuri joukko?
Hovioikeus tuomitsi yrityksen maksamaan 15.000 euron yhteisösakon työturvallisuusrikoksesta. Päätöksen mukaan riskienarvioiti ja ohjeistus olivat puutteellisia. Miltä tapaus näyttää koneturvallisuuden näkökulmasta tarkasteltuna?
Tekoäly voi olla kuitenkin erinomainen työkalu teknisen turvallisuuden johtamisen apuna, kun koneista, laitteista ja niiden käytöstä on systemaattisesti kerättyä, ajantasaista ja todennettua dataa.
Tietoa työtapaturmien syistä on riittävästi, samoin teknisiä ratkaisuja ja yhtenäisiä standardeja sekä säännöksiä. Mitä turvallisuusjohtamisesta puuttuu?
Koneen turvavnopeus on yksi kuumimpia kysymyksiä, joita teknisestä turvallisuudesta vastaavat kuulevat kentällä. Yleisiä arvoja kyllä löytyy – mutta koneen todellinen turvallisuus perustuu riskienarviointiin ja riskien poistamiseen tai pienentämiseen.
Työnantajan tulee huolehtia, että työntekijän käyttämät koneet ovat turvallisia käyttäjilleen. Mutta uutta konetta hankkiessaan – mistä työnantaja tietää, että kone on turvallinen ja kaikki turvallisuusasiat on huomioitu? Entä miten hän varmistuu siitä, että jo käytössä oleva kone on turvallinen käyttäjälle?
Joka kevät tapaturmatilastot täyttyvät samankaltaisista tapahtumista: klapikoneet nappaavat sormia, koneiden liikkuvat osat tarttuvat vaatteisiin ja teollisuudessa tapahtuu vakavia, jopa kuolemaan johtavia onnettomuuksia. Kolmen askeleen prosessi voisi estää nämä turmat.
On alkamassa sairaaloiden painajaiskausi. ”Kevät tuo irtosormet”, kuten eräs käsikirurgi totesi lehtijutussa. Klapikoneilla sattuinessa onnettomuuksissa työtapaturmissa työnantaja ja/tai työnantajan edustajat on tuomittu vähintään sakkoihin työtapaturmasta. Miksi konevalmistaja ei lähtökohtaisesti tee turvallisia koneita?