Kevät tuo taas irtosormet

Kenen vastuulla koneturvallisuus on ja saadaanko jokakeväinen ilmiö loppumaan?

Tätä kirjoittaessa helmikuussa 2025 aurinko paistaa mukavasti pilvettömältä taivaalta. Vaikka talvi on parhaimmillaan, kevät tekee vääjäämättä tuloaan – ja alkaa käsikirurgin painajaiskausi. ”Kevät tuo irtosormet”, kuten eräs käsikirurgi totesi lehtijutussa. Viime viikkoina on lehdissä ollut myös muita tapauksia, joissa on raportoitu klapikoneilla tapahtuneista onnettomuuksista. Näissä työtapaturmissa työnantaja ja/tai työnantajan edustajat on tuomittu vähintään sakkoihin työtapaturmasta. Katso linkit esimerkkeihin artikkelin lopusta.

Miltä nämä tapaukset näyttävät koneturvallisuusammattilaisen näkövinkkelistä?

Tässä artikkelissa ei ole tarkoitus nostaa linkkeinä/lähteinä käytettyjä tahoja mihinkään vastuullisiksi tai heidän liiketoimintaansa mitenkään arvostella. Lähteet ovat tämän takia jätetty ilmoittamatta. Tämän artikkelin tarkoitus on pohtia työnantajan haasteellista roolia työturvallisuuden toteuttajana. Haluamme myös tuoda esille kuinka konevalmistajat voisivat paremmin tukea työnantajaa työnturvallisuuden toteutumisessa teknisen turvallisuuden osalta koneissa.

Yhtenä näkökulmana on myös oikeuskäytäntö. Onko oikeuslaitos unohtanut koneenvalmistajan velvollisuudet tai onko oikeuslaitos kyvytön konevalmistajia kohtaan vastuiden laiminlyönneissä?

Tässä artikkelissa asiaa ei pohdita kuluttajien näkökulmasta, vaan keskitytään työnantajiin ja konevalmistajiin.

Koneasetus ja kohtuudella ennakoitavissa oleva väärinkäyttö

Koneasetus 2023/1230/EU määrittelee selkeästi valmistajan vastuun. Asetuksen mukaan ”kohtuudella ennakoitavissa oleva väärinkäyttö” tarkoittaa ”koneen tai vastaavan tuotteen käyttöä tavalla, jota ei ole tarkoitettu käyttöohjeissa mutta joka voi olla seurausta helposti ennustettavasta ihmisen käyttäytymisestä”.

Tässä valossa on selvää, että monet klapikoneiden valmistajat ja maahantuojat tietävät, ettei koneita käytetä käyttöohjeiden mukaisesti.
Markkinoilla olevissa koneissa on lähtökohtaisesti jonkinlainen suojamekanismi, mutta kiinteät suojat jätetään usein asentamatta tai poistetaan kokonaan, koska ne hidastavat työskentelyä. Tämä on ilmeistä, kun tarkastelee netissä olevia myyntikuvia ja videoita: suojia ei juuri koskaan käytetä. Tällainen ennakoitavissa oleva väärinkäyttö tulisi huomioida jo suunnitteluvaiheessa.

EU-alueella myytävissä klapikoneissa on häkkisuoja, jonka sisälle pöllin halkaisutapahtuma pitäisi jäädä. Käyttäjät toimivat kuitenkin “helpoimman tavan kautta”, jolloin nämä suojat jätetään pois. Konetta voidaan käyttää ilman suojia ja näin käyttäminen on paljon nopeampaa sekä vaivatonta. Kuvat ovat esimerkkikuvia julkisista lähteistä. 

Valmistajan vastuu vs. työnantajan vastuu

Koneasetuksen 2023/1230 mukaan koneen valmistajan on ensin suunniteltava kone turvalliseksi. Mikäli riskiä ei voida poistaa rakenteellisesti, on käytettävä teknisiä suojauksia. Vasta viimeisenä keinona turvaudutaan käyttöohjeisiin ja varoituksiin.
Työnantajilla on puolestaan velvollisuus varmistaa työntekijöidensä turvallisuus. Tällä hetkellä oikeuskäytäntö on osoittanut, että vastuu työtapaturmista kaatuu lähes yksinomaan työnantajan niskaan. Oikeuden päätöksissä konevalmistajan mahdolliset laiminlyönnit jäävät käsittelemättä, vaikka turvallisuuspuutteet voisivat olla seurausta jo alkuperäisestä suunnittelusta.

Miten valmistaja on käsitellyt vaatimuksen “Kohtuudella ennakoitavissa oleva väärinkäyttö”?

Koneasetus 2023/1230/EU sanoo, miten koneen riskejä lähdetään pienentämään sen jälkeen, kun riskienarvioinnin kautta on riskejä löydetty. Tämä tapa on kerrottu koneasetuksen olennaisien terveys ja turvallisuusvaatimusten kohdassa 1.1.2 ja se on hyvin pitkälle sama, mitä on kerrottu koneturvallisuuden A-luokan standardissa EN ISO 12100. Kyse on ns kolmen askeleen menetelmästä. Löydät siitä lisätietoa tästä BluePlanin artikkelista. Menetelmä soveltuu uusille koneille ja myös käytössä oleville koneille.

Kuvista ja myyjien nettisivuilta ladattavista käyttöohjeista voidaan päätellä, että valmistaja on valinnut suojaustavaksi kiinteän suojan. Suoja kiinnitetään ruuveilla koneen kasauksen yhteydessä ja näin kuljetuspakkaus on saatu pienemmäksi.

Kiinnitystapa aiheuttaa sen, että suojaa ei kiinnitetä, jonka johdosta valmistaja ilmoittaa koneen käyttöohjeessa, että konetta ei saa käyttää, jos suojat eivät ole kiinnitettynä. Lisäksi ilmoitetaan, että konetta käytettävä yksin tai “klapikantajien” on oltava riittävän kaukana koneesta ja konetta ei saa käyttää, jos muita lähellä. Ohjeilla pyritään vaikuttamaan ihmisen käyttäytymiseen, kun taas suojilla poistamaan tiedostettu vaara/riski. Tässä on teknisen turvallisuuden ja työturvallisuuden perimmäinen ero: toisella pyritään ensisijaisesti poistamaan riski ja toisella vaikuttamaan ihmisen käyttäytymiseen.

Oletko tiedostanut tämän eroavaisuuden työturvallisuuden ja teknisen turvallisuuden välillä?

Miksi oikeuskäytännön mukaan kaikki vastuu on työnantajalla?

On selvää, että monien koneiden turvasuojia ei käytetä, mutta tästä huolimatta koneiden turvallisuusratkaisut eivät ole juurikaan muuttuneet. Koneita kehitetään nopeammiksi ja tehokkaammiksi, mikä lisää riskejä entisestään.

Oikeuden tuomioiden perusteella vastuu tapaturmista on lähes poikkeuksetta työnantajalla. Työturvallisuuslain 8 § edellyttää, että työnantaja huolehtii työntekijöiden turvallisuudesta työssä, mikä tekee tuomitsemisen työsuojelurikkomuksesta helpoksi ja suoraviivaikseksi käytännöksi. Tästä on tullut hiljaisesti hyväksytty normi. Konevalmistajien vastuuta ei käytännössä käsitellä, vaikka heillä olisi ollut mahdollisuus suunnitella koneet turvallisemmiksi.
Työnantajan on haastavaa osoittaa, että valmistaja on laiminlyönyt turvallisuuden, sillä prosessia valmistajan vastuun todistamiseksi ei ole. Myöskään oppimista tapaturmista ei tapahdu, koska järjestelmällistä analyysiä ei tehdä.

Muutos vastuisiin on tulossa

Uusi koneasetus 2023/1230/EU voi tuoda muutoksen tilanteeseen. Sen myötä viranomaisilla on mahdollisuus reagoida nopeasti vaarallisiin koneisiin, esimerkiksi siirtämällä ne ilmoitetun laitoksen tyyppitarkastuksen alaisiksi ennen markkinoille pääsyä. Tämä voi pakottaa valmistajat ottamaan turvallisuuden vakavammin jo suunnitteluvaiheessa.

Koneen valmistajien tulisi olla hereillä asetuksen muutoksesta ja ymmärtää, että he ovat työnantajan tärkein kumppani turvallisuuden varmistamisessa – tai ainakin heidän tulisi olla.

Tarvitaanko keväiset irtosormet ilmiön loppumiseksi valistusta vai valvontaa?

Klapikone on tehtävissä turvalliseksi ja on olemassa turvallisia klapikoneita, mutta kaikki klapikoneen eivät ole turvallisia. Sama tilanne on myös muiden koneiden kohdalla, kaikki eivät ole turvallisia edes uutena hankittaessa. Koneen ostajalla ja hänen organisaatiollansa on aika suuri haaste tunnistaa mahdolliset turvallisuuspuutteet tai paremminkin todentaa, että kone on turvallinen ja antaa kone käyttöönottotarkastuksen jälkeen työntekijöidensä käyttöön. Tähän tarvitaan menetelmä, kuten Step2Safety™. Koneen valmistaja ja työnantaja tuodaan saman pöydän äärelle ja valmistaja osoittaa aidosti kiinnostuksensa tilaajan työntekijöiden turvallisuudesta ja turvallisuuden elinkaaren aikaisesta ylläpidosta.

Klapikoneet ovat vain yksi esimerkki siitä, kuinka koneturvallisuuden vastuut ovat jakautuneet epätasaisesti. Työnantajia sakotetaan tapaturmista, vaikka monessa tapauksessa ongelma olisi ratkaistavissa jo valmistusvaiheessa. Uusi koneasetus tuo mukanaan tiukempia valvontakeinoja, mutta tarvitaanko enemmän valistusta työnantajille vai tehokkaampaa valvontaa valmistajille?