Kun Hyvikset ja Pahikset ovat tekoälyagentteja – kuka suojaa tulevaisuuden koneen?

Koneturvallisuuden seuraava taistelu ei välttämättä näy silmällä. Mutta sen seuraukset voivat näkyä tuotantohallissa hyvin konkreettisesti.

Kuvitellaan tehdas vuonna 2032. Tuotantolinja käy normaalisti. Turvalaserskannerit valvovat vaara-alueita, turva-PLC ohjaa pysäytystoimintoja ja etäyhteyden kautta seurataan laitteiston kuntoa. Kaikki näyttää olevan kunnossa.

Samaan aikaan kaksi tekoälyagenttia tekee työtään. Toinen etsii heikkouksia järjestelmän suojaamiseksi. Toinen yrittää löytää reitin, jolla se voisi muuttaa koneen toimintaa huomaamatta. Kumpikaan ei väsy. Molemmat oppivat nopeasti.  Tämä on kuviteltu esimerkki, ei kuvaus jo tapahtuneesta koneturvallisuusonnettomuudesta. Mutta onko ajatus enää kovin kaukana?

Hyvikset ja pahikset vaihtavat työvälineitä

Mikko Hyppönen kuvasi Cyber Security Nordic -tilaisuudessa tulevaisuutta, jossa tekoäly kirjoittaa ohjelmakoodia, löytää haavoittuvuuksia ja toimii yhä itsenäisemmin. Samalla syntyy vaarallinen siirtymävaihe: puolustajat ja hyökkääjät saavat käyttöönsä samoja kyvykkyyksiä.

Minua kiinnostaa erityisesti se, mitä tämä tarkoittaa koneiden tekniselle turvallisuudelle. Kyberturvallisuudesta puhutaan usein tietoverkkojen, salasanojen ja palomuurien kautta. Koneen kohdalla kyse voi lopulta olla myös siitä, pysähtyykö vaarallinen liike silloin, kun sen pitää ja  turvataanko tuotanto.

Koneen suojaaminen alkaa usein hyvin vanhasta keksinnöstä

Ajatellaan pyörivää akselia, kuljettimen nielua tai robotin työaluetta. Ensimmäinen kysymys ei ole, millainen älykäs tunnistin hankitaan. Ensimmäinen kysymys on, voidaanko vaara poistaa tai pääsy vaaran luo estää rakenteellisesti.

Kiinteä suojus ei tarvitse ohjelmistopäivitystä eikä käyttäjätunnusta. Oikein suunniteltuna se toimii myös silloin, kun verkko on poikki. Tästä syystä mekaaninen suojaus on usein yksinkertainen, luotettava ja kustannustehokas ratkaisu.

Mutta kaikissa koneissa vaara-aluetta ei voida sulkea pysyvästi. Tarvitaan avattavia suojuksia, lukituksia, turvalaserskannereita, turvaohjaimia ja taajuusmuuttajien turvallisuustoimintoja. Silloin turvallisuus riippuu myös siitä, että digitaaliset komponentit, niiden asetukset ja tiedonsiirto säilyvät luotettavina.

On tärkeää erottaa toisistaan turvatoiminnon toteuttava skanneri ja esimerkiksi palomuuri: niiden tehtävät ovat erilaiset. Molempia voidaan silti tarvita saman koneen turvallisuuden varmistamiseen.

Entä jos pahis ei tulekaan verkon kautta?

Kuvitellaan huoltotilanne. Ulkopuolinen henkilö pääsee sähkökaapille, kytkee laitteen huoltoporttiin tai vaihtaa ohjauskomponentin muistikortin. Hyökkäykseen ei välttämättä tarvita internetyhteyttä lainkaan.

Ylen uutinen kansanedustajien koteihin kohdistuneista epäillyistä tunkeutumisista muistuttaa yleisellä tasolla fyysisen pääsyn merkityksestä. Tapauksien motiiveista tai tekijöistä ei ole vahvistettua tietoa, eikä niitä pidä rinnastaa teollisiin kyberhyökkäyksiin. Periaate on silti tuttu: turvallisuutta ei voida rakentaa vain sen oletuksen varaan, että uhka saapuu verkosta.

Koneen kyberturvallisuuteen kuuluvat siis myös lukitut laitekaapit, huoltoporttien suojaus, hallitut käyttöoikeudet, komponenttien aitouden varmistaminen ja se, kuka pääsee fyysisesti käsiksi ohjausjärjestelmään.

Kun kaksi agenttia kohtaa tuotantolinjalla

Pahantahtoinen agentti voisi tulevaisuudessa etsiä automaatiojärjestelmän vanhentuneita ohjelmistoversioita, väärin määriteltyjä etäyhteyksiä tai huollon jälkeen auki jääneitä rajapintoja. Sen tavoite voisi olla tuotannon pysäyttäminen, kiristäminen tai turvallisuuteen vaikuttavien asetusten muuttaminen.

Puolustava agentti voisi samanaikaisesti tarkastaa ohjelmistoversioita, havaita poikkeavia yhteyksiä, verrata konfiguraatioita hyväksyttyihin lähtöarvoihin ja ehdottaa suojaustoimenpiteitä. Se voisi löytää ongelman ennen kuin ihminen ehtii edes huomata sitä.  Tilanne ei ole staattinen, vaan dynaaminen. 

Turvallisuus ei ole enää kerran projektin lopuksi tehtävä ylimalkainen dokumentointi tai A4 kokoon tulostettu vaatimustenmukaisuusvakuutus.

Mutta mitä jos puolustava agentti tekee virheen? Tai pahantahtoinen agentti saa sen uskomaan, että vaarallinen muutos on sallittu huoltotoimenpide? Siksi turvallisuuskriittisiä päätöksiä ei pidä jättää rajoittamattoman autonomian varaan. Tarvitaan käyttöoikeusrajat, riippumaton turvallisuusarkkitehtuuri, muutosten hyväksyntä ja todentaminen.

Koneasetus tekee kysymyksestä valmistajan velvollisuuden

Koneasetuksen (EU) 2023/1230 liitteen III kohdat 1.1.9 ja 1.2.1 nostavat esiin suojautumisen tietojen turmeltumiselta ja ohjausjärjestelmien turvallisuuden. Valmistajan on arvioitava, miten tahallinen tai tahaton ulkopuolinen vaikutus voi vaarantaa koneen turvallisuuden.

CRA täydentää tätä näkökulmaa digitaalisten tuotteiden kyberturvallisuusvaatimuksilla. Säädökset eivät tee toisistaan tarpeettomia: komponentin kyberturvallisuus ei vielä yksin todista koko koneen turvallisuutta.

Valmistajan on ymmärrettävä, mitä järjestelmän muuttaminen voi aiheuttaa fyysisessä maailmassa. Jos skannerin suoja-aluetta muutetaan, turvatoiminto ohitetaan tai ohjausjärjestelmän parametri vääristyy, seurauksena ei ole vain tietoturvapoikkeama. Seurauksena voi olla ihmisen loukkaantuminen tai tuotannon menetyksiä.

Mikä siis on tulevaisuuden vahvin suoja?

En usko, että vastaus on yksin tekoäly. En myöskään usko, että vastaus on yksin mekaaninen suojus. Paras ratkaisu syntyy siitä, että vaara poistetaan mahdollisuuksien mukaan rakenteellisesti, jäljelle jäävät riskit hallitaan luotettavilla turvatoiminnoilla ja näitä toimintoja suojataan myös kyberuhilta.

Tämä on samaa riskiperusteista ajattelua, jota koneturvallisuudessa on sovellettu pitkään. Uutta on hyökkääjän nopeus, mittakaava ja mahdollinen autonomia.

Tulevaisuudessa konevalmistaja ei ehkä kysy vain, onko kone turvallinen tänään. Hänen on kysyttävä myös, miten koneen turvallisuus säilyy, kun ohjelmisto muuttuu, haavoittuvuus löytyy ja tekoälyagentit alkavat etsiä järjestelmän heikointa kohtaa.

Ja lopulta yksi kysymys jää meille kaikille: jos koneen turvallisuutta puolustaa tekoälyagentti ja sitä vastaan hyökkää toinen tekoälyagentti, olemmeko suunnitelleet koneen niin, ettei ihmisen turvallisuus tai tuotannon pyöriminen riipu siitä, kumpi niistä voittaa?

Minusta juuri tästä konevalmistajien, automaatiotoimittajien ja koneiden omistajien pitäisi keskustella jo nyt, yhdessä.

Taustalukemista

• ETN 28.10.2026: Mikko Hyppönen: Ohjelmoinnin aika on ohi. https://etn.fi/index.php/13-news/19459-mikko-hyppoenen-ohjelmoinnin-aika-on-ohi
• Yle 1.10.2026: Epäillyt tunkeutumiset kansanedustajien koteihin. https://yle.fi/a/74-20249277
• Säädösviite: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/1230, liite III, kohdat 1.1.9 ja 1.2.1; asetus (EU) 2024/2847 (CRA).

Lopuksi

Uusi koneasetus tekee selväksi, että tekninen turvallisuus ei ole enää asia, jonka voi sivuuttaa tai hoitaa ”jotenkin”.   Kyberturvallisuus tulee koneiden turvallisuuteen 20.1.2027, koneasetuksen kautta jo 20.1.2027.  Tämä kaikki tuo entistä enemmän haastetta Asiantuntijatyöhön ja osaamiseen.  Koneen valmistajalle ja myös koneita tilaavalle, työnantajalle. 

Tekoälyn kerrotaan olevan ratkaisu moneen, mutta osaako tekoäly kuinka hyvin soveltaa säädöksiä ja löytää ideat juuri sinun tarvitsemaan turvallisuusratkaisuun?   Jäljelle jää ihminen, ymmärtääkö hän tekoälyn antaman vastauksen ja osaa tarkastaa virheettömyyden ja lopullisen sovellusratkaisun?  Lopullinen päätös on sinun, sillä kyse on myös yrityksen riskien hallinnasta, niin toimittaja kuin tilaajan. 

Step2Safety auttaa sinua tekemään vaatimukset täyttävää teknistä turvallisuutta, tehokkaasti ja minimoimaan riskit. 

#Koneturvamies #step2safety #koneturvallisuus #kyberturvallisuus #CyberResilienceAct #CRA #koneasetus #CEMerkintä #konevalmistaja #teollisuus #automaatio #robotiikka